Senja Norha: ”Painevaatteiden avulla liikun taas”

Senja Norha on eläkkeellä oleva poliisi ja avustajakoiran käyttäjä. Senja on kärsinyt selkä- ja mobiliteettiongelmista koko ikänsä. EDS-diagnoosiepäilyn sekä etenevän selkärankarappeuman myötä Senja on tutustunut Lymed-painevaatteisiin jo vuonna 2013. Senja käyttää Sense-tuoteryhmän pitkähihaista paitaa, pitkälahkeista housua sekä hiha-käsinettä.

 

438316961_43974”Elämäni kipujen kanssa on alkanut jo noin kymmenvuotiaana, jolloin muistan kokeneeni jatkuvia ongelmia selkäni alueella. Harrastin pienestä pitäen liikuntaa monipuolisesti, mutta 14-vuotiaana jouduin karsimaan lajeistani pois telinevoimistelun. Teinivuosieni ja aikuisikäni olen yrittänyt pitää liikunnasta kiinni mahdollisimman paljon; harrastin freestylea, laskettelua, vesihiihtoa sekä trampoliinivoimistelua.

Kivut olivat koko ajan läsnä elämässäni ja niistä huolimatta valmistuin ammattiin. Pääsin hampaat irvessä kuntotestien läpi ja minusta tuli poliisi. Huomasin olevani työelämässä useasti selkäni takia sairaslomalla: sain kouraan perussärkylääkkeitä ja sympatiaa, sillä ”tällaisiahan nämä selkävaivat usein ovat”. Jouduin käymään kipujeni takia usein ensiavussa sekä hakemassa kipupiikkejä helpottaakseni tilannettani. Olin selkäongelmien kanssa loppujen lopuksi jopa vuorotteluvapaalla, jossa kuntoutin itseäni aktiivisesti kohti työelämää.

Vuonna 2006 koin totaalipysähdyksen. Kuntoni oli vuorotteluvapaan myötä huikea, mutta en päässyt enää sängystä ylös. Menin lääkäriin ja en kokenut saavani mitään lisäapua tilanteeseen. Pyysin päästä jopa mielenterveysarvioihin, sillä tässä vaiheessa olin jo varma, että koska kivuilleni ei löydy fyysistä syytä, niin sen on oltava mielessäni.

Sain sen sijaan vihdoin lähetteen fysiatrille, joka totesi vakavaa kulumaa selässäni sekä luutumia useassa selkänikamassani. Minulla todettiin selkärankarappeuma ja myös hypermobiliteetti, jonka olin luullut olevan normaalia kaikki nämä vuodet. Ammattilaiset kyseenalaistivat, että pystyykö minua edes kuntouttamaan takaisin työelämään. Halusin kuntoutua, joten sitouduin siihen täysillä.

Tilanteeni huononi huononemistaan: tavarat tippuilivat käsistä, minulla oli jo vaikeuksia nostella asioita ja turhauduin todella helposti. Tajusin, että tulevaisuudessa tulen varmaan tarvitsemaan avustajakoiraa päivittäiseen elämään. Olin juuri hankkinut harrastekoira Ainon, ja fysiatrini kannustamana aloin kouluttaa Ainosta itselleni avustajakoiraa. Vuosia myöhemmin olin Ainon kanssa avustajakoiratapahtumassa ja minulta kysyttiin, milloin olen saanut EDS-diagnoosini? Olin äimistynyt ja pyysin kysyjää selittämään tarkemmin. Mitä ihmettä tämä oli?

Lähdin selvittämään tätä pidemmälle ja vaikka minulla ei EDS-diagnoosia ole todettu, niin ilman geneettistä periytyvyyttä oireeni täsmäsivät siihen täysin. Näin alkoi toimintaterapia ja fysioterapia, ja selvittely minkälaisia apuvälineitä voisin arkeni avuksi tarvita. Myöhemmin samana vuonna isäni soitti minulle valittaen saman tyyppisiä hypermobiliteettioireita, kuin mitä minulla jo oli todettu. Kenties geneettinen periytyvyys onkin tapauksessani totta..? Siitä huolimatta, olin ollut siihen mennessä kipupolin asiakas jo monta vuotta, sillä tilanteeseeni ei oltu löydetty sopivia kipulääkkeitä. Seuraava askel olisi olleet opioidit, joita en ammattini vuoksi halunnut käyttää. Myös suolistoni ei enää kestänyt lääkitsemistä.

Apuvälinemessuilla vuonna 2013 tutustuin painevaatteisiin ja aloin kyselemään sekä selvittämään eri mahdollisuuksia kokeilla niitä. Ymmärsin heti, että paine voisi auttaa juuri minua selviämään arjessa, koska hypermobiliteettini aiheuttaa minulle niin paljon ongelmia. Käytinhän myös huononevan tilanteeni myötä tukia ja apuvälineitä kaikessa missä pystyin.

Samana vuonna sain kuin sainkin ensimmäiset painevaatteet kokeiluun. Olin hämmentynyt – pysyin kasassa ilman, että minun piti pidätellä itseäni kasassa! Tuntui ihan kuin minulle olisi tullut joulu! Minulle tilattiin mittatilaustuotteet vartaloni mittasuhteiden sekä lihaksistoni perusteella – vakiokokoiset tuotteet eivät istuneet minulle. Tuotteisiin totutteluun meni hieman aikaa, mutta pikkuhiljaa huomasin, että pystyin tekemään asioita, joista olin jo luopunut. Pääsin lenkillekin painevaatteiden avulla! Yöllä käytettynä vaatteet palauttivat päivän aktiviteeteista, estivät luksaatioitani ja päivällä koin itseni lähes kivuttomaksi. Jaksoin tehdä asioita! Lopulta käyttötiheyteni takia sain myös toisen vaatekerran käyttööni, jolloin pesu ja pitäminen helpottuivat. Vaatteeni auttoivat minua enemmän kuin esim. lepotuet, joiden kanssa en saanut nukuttua lähes ollenkaan.

Olin tässä vaiheessa jo määräaikaiseläkkeellä, halunani palautua rakastamaani ammattiin. Olin todella toiveikas, sillä kuntoutukseni tuntui jo onnistuvan. Valitettavasti rappeuman levitessä ja pahentuessa tämä ei ollut minulle enää mahdollista: minut todettiin työkyvyttömäksi vuonna 2015.

Vuosiin on mahtunut pitkä ja kivinen matka sekä paljon taisteltuja oikeuksia. Painevaatteiden käytön myötä toimintakykyni on huomattavasti parantunut sekä tasapainoni on vahvistunut. Olen itse löytänyt painevaatteet keinoksi, jolla pystyn hallinnoimaan ja helpottamaan jokapäiväistä elämääni.

Taisteluni painevaatteista jatkuu joka vuosi, sillä hoitopolut ovat monimutkaisia sekä tilanteet muuttuvia. Yksi asia on kuitenkin varmaa: minä tarvitsen painevaatteita pärjätäkseni ja ollakseni toimiva, liikkuva ihminen.”

Lisää asiakaskokemuksia täältä!